Kuvakulma makuuhuoneesta

Makuuhuone taitaa olla niitä harvoja huoneita, mihin olen tyytyväinen tällä hetkellä (ainakin osittain, koska peililiukuovet on mun maanpäälinen helvetti..) Juurikin tästä makuuhuoneesta poistimme tapetin, juuri sellaisen kiekuraisen ja isokuvioisen, sellasen tapetin mitä vieläkin jotkut kai pitää ''muotitapettina''.  Ei siinä jos tykkää, mutta musta se vaan oli yksinkertaisesti ruma.

Ne peililiukuovet, meinasin ottaa oikein kuvan niitten kauheudestaan, en pystynyt. Makuuhuone tuntuu levottomalta ja mikä ois mukavempaa unettomana yönä kun tuijotella itseään niistä? Oon nyt tässä parisen kuukautta tehnyt loistavaa myyntipuhetta miehelle niitten vaihtamisesta. Niinkin loistavaa, ettei ole vielä suostunut. Toisena vaihtoehtona on ollut etsiä pätevä maalari, jolla olisi kunnon maalausvälinet ja se maalaisi ne ovet ruiskulla, jotta lopputuloksesta tulisi paras. Maali vaan on siitä huono, että kun se tekee kalvon tuohon peilipinnalle on vaarana että maalipintaan tule naarmuja ja liukuovet näyttäisi vähän ajan päästä epäsiisteiltä. Alustavien laskelmien mukaan valkoiset perus kalusteovet maksaisi mekaanismien kanssa n.200e. Oon ajatellut sitäkin että vaihdan salaa ovet joku päivä tai että ne ihan vaan vahingossa menisivät rikki.

 

 Makuuhuoneen loppu kalustus onkin haalittu kirppareilta, vanha koulukaappi on minun. Se on kaikista huonekaluista minun lemppari sillä siihen liittyy tarina peruskoulun ensimmäisiltä vuosilta. Aloitin peruskouluni pienen pienessä kyläkoulussa, meitä oli enimmillään n.24 oppilasta, lopulta vain 12 oppilasta, enkä tarkoita lukumäärällä luokkaa vaan kaikkia koulun oppilaita. Koulun eteisessä oli vanha kaappi, missä säilytettiin pesäpallo tarvikkeet, kaapin kylessä oli mailoille teline, kaapin sisälle oli dymolla kirjoitettu ''räpylät'' ja ''pallot''. Kun olin kotipaikkakunnalla käymässä päätin käydä paikallisella kirpparilla, ei ollut itku kaukana kun näin vanhan kaapin jonka sivuun oli ruuvattu pesäpallomailoille teline ja sisältä löytyi vieläkin nuo dymo tarrat. Ajattelin, että miun on pakko saada tuo kaappi matkaan, hinnalla millä hyvänsä. Kaapin hintalappuun oli lätkäisty -50%  ja kaappi lähti mukaan ja sain jopa myyjältä ilmaisen kotiin kuljetuksen toiselle paikkakunnalle kun hänellä oli seuraavan kerran käyntiä täällä päin. 

Sängynrunko on tehty navetan vintiltä löytyneistä hirsistä ja laudoista, käsitelty rautasulfaatilla. Minä suunnittelin rungon ihan itse, olisin halunnut, että laudat olisi saanut sinne parrun sisään, mutta kotonamme kun ei sattunut olemaan puusepän verstasta jouduimme tyytymään tähän ratkaisuun. Tämä myös oli ensimmäinen ihan itse suunniteltu huonekalu, ehkäpä jatkankin koulutusta ja alan muotoilijaksi.

Tuoli on ajelehtinut keittiöstä makkariin, yöpöytänä tuoli onkin hyvä ja valmistujais lahjaksi saatu block valaisin on ollut toimittamassa yövalaisimen virkaa.

-heidi

Joo oon mie elossa..

Kymmenen vuoden hiljaisuus lähenee loppuaan... Opinnäytetyöni vei veronsa, ahersin ja tuheerasin sen kanssa todella pitkään, sitten se piti palauttaa ja siitä ei sittenkään tullut niin ammattimainen kuin halusin. Puolenvuoden työ ja kauhea pettymys, mutta paketissa oli koulunkäynti ja ensimmäinen ammatti.

   Kun opiskelut oli opiskeltu, muutimme poikaystävän kassa saman katon alle, tarkalleen ottaen hänen luokseen. Pääsinkin mukavasti vuoden verran suunnittelemaan ja pyörittelemään tulevan kotimme sisustusta ennen muuttoa. Sinä aikana olohuoneeseen ja toiseen makkariin ilmeistyikin mustat seinät, olimme alussa vähän pelokkaita lopputuloksesta ja vatvoimme sävyä vielä ostohetkellä niin että onkin ihme ettei myyjältä palannut käpy. Lopputulos olikin hyvä ellei täydellinen, musta on aina musta!

  

Kun muutot oli saatu pakettiin aloitettiin sitten piharemppaa tekemään, rakennettiin terassi ja laitettiin pihakiveytys sisääntulolle asti. Pihamaalla hommat on vielä hieman kesken, mutta lähinnä enää olisi jäljellä somistamista ja ensi kesänä tehtävä terassin pinta-käsittely.

Kun suurimmat hommat oli tehtynä pihalla, muutti meille rakki nimeltä Kaapo. Kaapo on sekarotuinen pikkukoira ja vaikka hän onkin stereotyyppinen kaikille räksyttävä rakki, on hän meille kaikille rakas karvapallo. Kaapo on luupäiden luupää, se tuli siskoltani meille ja kaikella rakkaudella, voiko joku ottaa koiran kouluttamisen noin löysin rantein? Tällä hetkellä Kaapolla on siis astetta rankempi koulutus menossa. Onneksi olemme päässeet hienosti eroon eroahdistuksesta ja yksin olo sujuu mallikkaasti.

Kaapo

Paljon on siis tapahtunut ja varmaan tulee vielä tapahtumaan, mutta alkaa tämä kuukauden lepo palauttamaan mut takaisin siihen normaaliin olotilaan ja jaksamiseen.

-Heidi

Päähänpistoja ja kokeiluja

Vaihdoin jo jonkin aikaa sitten pienen ruokapytämme tilalle isomman, osittain omin kätösin valmistaman ruokapöydän. Harmittelin mielessäni, ettei sitä koskaan saisi tässä huoneessa toisin päin, mutta äskeisessä päähänpistossani päätin kääntää ja katsoa, toimisiko se. Yllätyin positiivisesti, sehän kävikin.

Eteisestä katsottuna näkymä on nyt selkeämpi ja nyt ei tarvitse pujottautua seinän ja pöydän vääliin. Lepakkotuolikin mahtui taas olohuoneeseen ja kissa löysi siitä mieleisensä paikan. Ehkäpä meillä kissan kanssa tuleekin riitaa tuolista, siinä kun on nyt niin mukavaistuskella. Ripustin myös keltaisen retro valaisimen lepakkotuolin ylle, nyt minulla taitaakin olla lukunurkkaus. 

Sain nopeasta päähänpistosta erillaista tunnelmaa olohuoneeseen ja taidanpa olla ainakin hetken tyytyväinen tähän, jos ei lasketa sitä että valaisimen pitäisi olla musta...

- Heidi

Saako jo innostua keväästä?

Sitä olen miettinyt tässä muutaman päivän, olen haaveillut mahtavasta värien kirjosta ja tulppaaneista. Pitkään olen kierrellyt ja kaarrellut värejä, mutta nyt huomaan, että tekee mieli saaha paljon värejä kotiin. Olen alkanut lisäämään verejä tytönhuoneeseen, Finlaysonin punainen elefantti päiväpeitto, pompom koristeet katossa, brion punainen hella ja lepakkotuolin punainen päälinen. Yllätykseksi punainen ei tunnu jouluiselta näin joulun jälkeen, vaan yllättävän raikkaalta.

Ajattelin lisätä punaiseen rinnalle keltaista, vihreää, pinkkiä ja sinistä. Värit on poimittu Marimekon räsymatto kankaasta,  jota minulla on ennestään.

Ajattelin ommella kankaasta tyynynpäälisiä, ripustaa seinällälle jonkun värikkään julisteen ja ostaa muutaman värikkään rasian. Tekisin ehkä oikein kirjavan viirinauhan ja löytäisin artekin(tyylisen) kukkapöydän ja laittaisin sen tyttöni askartelu/leikkipöydäksi.

Jossain vaiheessa saisin maalattua kirpparilta löydetyn hyllyn ja laitettua sen leikkikeittiön ylle ''astiahyllyksi''

Mutta miksi kummassa nämä ovat näin vaikeita totuttaa? Nyt on aika tormistautumiselle ja ruveta tuumastatoimeen!

Kuvia tämän hetkisestä tilanteesta;

-Heidi

Makuusoppi keittiössä

Keittiön pöytä nurkkauksesta on muovautunut minun makuuhuone, asunnon toinen makkuuhuone. Ajatus makkarista keittiössä huvitti ja mietitytti, mutta pohjan olessa tälläiselle ratkaisulle antoisa päätin toteuttaa idean.  Ainoana harmina, jouduin vaihtamaan 160cm leveän sängyn 120 leveään sänkyyn, muuten parvekkeen ovi ei olisi mahtunut aukeamaan ja tila oisi jäänyt liian ahtaaksi.

Jaoin tilan Keittiöstä verhoilla ja verhotankolla. Kiinnitin verhotangon keittiön kaappeihin, koska kiviseiniin ei iskuporakonetta ollut saatavilla samaan hätään, kun minä ne verhot halusin laittaa paikoilleen. 

Lopputulokseen olen noin melkein tyytyväinen, verhovalintaa täytyy vielä pohtia. Ostin annon musta-valkoiset lankku verhot ja oon kyllä hieman pettynyt, koska raidat eivät täsmää, eivätkä tule kohilleen. Mutta on itsessäkin moitittavaa en tajunnut tankokujan ja tankon halkasiaa tarkistella etukäteen vaan nyt tankokuja on suhteessa tankoon liian pieni ja verhot ei liiku kunnolla mihinkään suuntaan. Toisekseen en tullut ajatelleeksi missään vaiheessa verhojen pituutta. Ajattelin että verhot lähtee samalta korkeudelta kun muutkin kodin verhot, mutta totta tosiaan nehän lähtee ihan katon rajasta,  jolloin ne nyt ei ihan yllä maahan. Olen ajatellut vaihtaa annon verhot olohuoneeseen ja olohuoneen läpikuultavat verhot "makkariin", koska ne ovat hieman pitemmät.

Muuten se on ihana rauhallinen makuusoppi ja eikä tarvitse olohuoneessa katsoa isoa sänkyä.

Keittiöremppa

Keittiö, tuo suuri murheen kryyni! 80-luvun kiintokalusteet, kivijäljitelmä vinyylimatto, ahdas ja pimeä paikka. Keittiön seinät olivat saaneet jossain vaiheessa elämänkaartaan vaaleankeltaisen kuorrutteen päälleensä, melkein samaa sävyä kuin välitilan laatta. Ensiksi sain maalattua vain toisen seinän harmaaksi, loput maalarin valkoisella. Ainoastaan vain siksi, ettei keittiö kaappien ovet loistaisi keltaisuuttaan puhtaan valkoisen rinnalla.
 Ruokapöytä oli ennen aivan liian pieni, pöytään mahtui maksimissaan 4 henkilöä ahtaasti. Uuden pöydän ''ainekset'' löytyikin varastosta. Sieltä löytyi itse tehdyt metalliset pöydänjalat ja vanha Ikean työpöydän taso. En hirveämmin usko, että taso kauan meidän käytöllä hyvin säilyisi. Siksi olen uudeksi tasoksi suunitellut joko vaneria tai itse tehtyä lankku/lauta tasoa. Paljas puupinta olisi kaunis, se saisi patinoitua ajan kanssa.

Keittiö, remontin loppuvaiheella.

Kun pöytä pöytä löyti paikkansa, aloin miettimään tuoleja. Entiset pinnatuolit olisivat kaivanneet uutta maalipintaa ja osa jopa uutta liimausta. Ajatus siitä hiomisesta sai jo tuskailemaan valmiiksi, päätin sanoa tälle projektille kiitos, mutta ei kiitos. Äitini vihjasi joskus vieneensä mummolan vanhaan navetaan kolme Artekin tuolia. Pitkään meni ennnen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja haettua ne kotiini, mutta nyt ne nököttävät onnelisesti keittiössä.

Juurikun sain keittiön ja varsinkin ruokailutilan valmiiksi, päätin tehdä siitä aivan uuden tilan, se alkaa olla kohta valmis ;) !


-Heidi