Joo oon mie elossa..

Kymmenen vuoden hiljaisuus lähenee loppuaan... Opinnäytetyöni vei veronsa, ahersin ja tuheerasin sen kanssa todella pitkään, sitten se piti palauttaa ja siitä ei sittenkään tullut niin ammattimainen kuin halusin. Puolenvuoden työ ja kauhea pettymys, mutta paketissa oli koulunkäynti ja ensimmäinen ammatti.

   Kun opiskelut oli opiskeltu, muutimme poikaystävän kassa saman katon alle, tarkalleen ottaen hänen luokseen. Pääsinkin mukavasti vuoden verran suunnittelemaan ja pyörittelemään tulevan kotimme sisustusta ennen muuttoa. Sinä aikana olohuoneeseen ja toiseen makkariin ilmeistyikin mustat seinät, olimme alussa vähän pelokkaita lopputuloksesta ja vatvoimme sävyä vielä ostohetkellä niin että onkin ihme ettei myyjältä palannut käpy. Lopputulos olikin hyvä ellei täydellinen, musta on aina musta!

  

Kun muutot oli saatu pakettiin aloitettiin sitten piharemppaa tekemään, rakennettiin terassi ja laitettiin pihakiveytys sisääntulolle asti. Pihamaalla hommat on vielä hieman kesken, mutta lähinnä enää olisi jäljellä somistamista ja ensi kesänä tehtävä terassin pinta-käsittely.

Kun suurimmat hommat oli tehtynä pihalla, muutti meille rakki nimeltä Kaapo. Kaapo on sekarotuinen pikkukoira ja vaikka hän onkin stereotyyppinen kaikille räksyttävä rakki, on hän meille kaikille rakas karvapallo. Kaapo on luupäiden luupää, se tuli siskoltani meille ja kaikella rakkaudella, voiko joku ottaa koiran kouluttamisen noin löysin rantein? Tällä hetkellä Kaapolla on siis astetta rankempi koulutus menossa. Onneksi olemme päässeet hienosti eroon eroahdistuksesta ja yksin olo sujuu mallikkaasti.

Kaapo

Paljon on siis tapahtunut ja varmaan tulee vielä tapahtumaan, mutta alkaa tämä kuukauden lepo palauttamaan mut takaisin siihen normaaliin olotilaan ja jaksamiseen.

-Heidi