sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Makuusoppi keittiössä

Keittiön pöytä nurkkauksesta on muovautunut minun makuuhuone, asunnon toinen makkuuhuone. Ajatus makkarista keittiössä huvitti ja mietitytti, mutta pohjan olessa tälläiselle ratkaisulle antoisa päätin toteuttaa idean.  Ainoana harmina, jouduin vaihtamaan 160cm leveän sängyn 120 leveään sänkyyn, muuten parvekkeen ovi ei olisi mahtunut aukeamaan ja tila oisi jäänyt liian ahtaaksi.
Jaoin tilan Keittiöstä verhoilla ja verhotankolla. Kiinnitin verhotangon keittiön kaappeihin, koska kiviseiniin ei iskuporakonetta ollut saatavilla samaan hätään, kun minä ne verhot halusin laittaa paikoilleen. 
Lopputulokseen olen noin melkein tyytyväinen, verhovalintaa täytyy vielä pohtia. Ostin annon musta-valkoiset lankku verhot ja oon kyllä hieman pettynyt, koska raidat eivät täsmää, eivätkä tule kohilleen. Mutta on itsessäkin moitittavaa en tajunnut tankokujan ja tankon halkasiaa tarkistella etukäteen vaan nyt tankokuja on suhteessa tankoon liian pieni ja verhot ei liiku kunnolla mihinkään suuntaan. Toisekseen en tullut ajatelleeksi missään vaiheessa verhojen pituutta. Ajattelin että verhot lähtee samalta korkeudelta kun muutkin kodin verhot, mutta totta tosiaan nehän lähtee ihan katon rajasta,  jolloin ne nyt ei ihan yllä maahan. Olen ajatellut vaihtaa annon verhot olohuoneeseen ja olohuoneen läpikuultavat verhot "makkariin", koska ne ovat hieman pitemmät.
Muuten se on ihana rauhallinen makuusoppi ja eikä tarvitse olohuoneessa katsoa isoa sänkyä.








keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Keittiöremppa



Keittiö, tuo suuri murheen kryyni! 80-luvun kiintokalusteet, kivijäljitelmä vinyylimatto, ahdas ja pimeä paikka. Keittiön seinät olivat saaneet jossain vaiheessa elämänkaartaan vaaleankeltaisen kuorrutteen päälleensä, melkein samaa sävyä kuin välitilan laatta. Ensiksi sain maalattua vain toisen seinän harmaaksi, loput maalarin valkoisella. Ainoastaan vain siksi, ettei keittiö kaappien ovet loistaisi keltaisuuttaan puhtaan valkoisen rinnalla.
 Ruokapöytä oli ennen aivan liian pieni, pöytään mahtui maksimissaan 4 henkilöä ahtaasti. Uuden pöydän ''ainekset'' löytyikin varastosta. Sieltä löytyi itse tehdyt metalliset pöydänjalat ja vanha Ikean työpöydän taso. En hirveämmin usko, että taso kauan meidän käytöllä hyvin säilyisi. Siksi olen uudeksi tasoksi suunitellut joko vaneria tai itse tehtyä lankku/lauta tasoa. Paljas puupinta olisi kaunis, se saisi patinoitua ajan kanssa.




Keittiö, remontin loppuvaiheella.



Kun pöytä pöytä löyti paikkansa, aloin miettimään tuoleja. Entiset pinnatuolit olisivat kaivanneet uutta maalipintaa ja osa jopa uutta liimausta. Ajatus siitä hiomisesta sai jo tuskailemaan valmiiksi, päätin sanoa tälle projektille kiitos, mutta ei kiitos. Äitini vihjasi joskus vieneensä mummolan vanhaan navetaan kolme Artekin tuolia. Pitkään meni ennnen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja haettua ne kotiini, mutta nyt ne nököttävät onnelisesti keittiössä.


Juurikun sain keittiön ja varsinkin ruokailutilan valmiiksi, päätin tehdä siitä aivan uuden tilan, se alkaa olla kohta valmis ;) !


-Heidi





tiistai 23. syyskuuta 2014

IHAN HUISKIN HAISKIN






 Blogia kirjoittelee Heidi, kahden äärimmäisen rakkaan vauvan äiti (toinen on vain vähän karvasempi ja yksi enempi tai vähempi uhma ikäinen..) Joka opiskelee sisustustusalaa.
Lempipuuhaani on kierrellä kirpputoreja, etsien asioita jotka mielyttää silmää ja kestävät aikaa, ainakin seuraavat 30vuotta. Pyrin tekemään huonekalu ostoksissa kestäviä ratkaisuja, ostamaan antiikkia, tekemällä itse tai miettimällä mistä materiaalista tuote on tehty, voiko sitä esim. käyttää uudelleen. Mutta aina ei voi näillä ehdoilla miettiä ja suunnitella.
Kotini ei edusta kai mitään tyyli suuntausta, mutta haluaisin että kotini näyttäisi enemmän suloiselta sekamelskalta. Kiva koti on sellainen, joka kestäisi aikaa, vaikka tosi asiahan on se, että koti ei ole koskaan valmis, se elää eläjiensä mukaan.
postaukset liittyvät kodin sisustuksen pohdintoihin, sivussa kai tulee höpöteltyä kaiken laista, kaikkea maan ja taivaan välillä. Ennenkaikkea blogi on minulle itselleni päiväkirja, mutta jos joku nyt vahingossa eksyy niin antaa eksyä.