Kirpparilöytö karvatassuille

Löysin kirpparilta aivan huikean vanerisen matkalaukun, sellaisen vanhan, sellaisen joka on reissussa rähjääntynyt. Oikeastaan siitä puuttui kokonaan kansi, mutta näin sen potenttiaalin koiranpetinä. Olen etsinyt pitemmän aikaa sopivaa koiranpetiä, mutta monet pedit ovat rumia ja kalliita ja joissakin on niin inhottava kangas tai sisus että niistä lähtee kauhea ääni.

Meillä oli aikaisemmin vain pärekoriin tehty peti, mutta kissan vallatessa pedin koira ei enää tykkää majailla siellä. Tästä johtujen koira alkoikin majailla sohvalla, joka miehen mielestä oli loputtava heti ennen kuin kunnolla alkaakaan. Tottahan se oli joku oma paikka oli koiran löydettävä, tai kohta se alkaa puolustamaan tuota sohva paikkaansa.

Koppa aiheutti luonnollisesti hämmennystä, kummankin oli vuoron perään käytävä haistelemassa ja kuopimassa peittoa. Lopputuloksesta ei vain tullut sellainen kuin piti, nimittäin tällä hetkellä kissa on vallannut vanerikopan, koira sohvan ja minä pärekorin vaatteille.

Tätä mieltä Kaapo on siitä vanerisesta kopasta.

Rouvan mieli kaipaa väriä seinään

Voi jukran pujut kun tekee mieli keltaista, vaaleenpunaista, puuteria ja ehkä vähän vaaleanharmaansinistä (?) Kaiken lisäksi mulla tekis mieli joka ikinen kerta tyhjentää kirpparit niistä kauheista lasiastioista, tulee väistämättä mieleen tätäkö tämä ikä teettää? Oikeastaan nyt kun tähän ikä kriisiin päästiin niin kaupan kassa huuti mulle perään ''HEI ROUVA!!'' en aluksi tietenkään tunnistanut itseäni, mutta jossain vaiheessa lamppu sytty ja tajusin just että mua sanottiin ROUVAKS, olin nimittäin unohtanut ostokset kassalle. Identiteetini oli kääntynt aivan ympäri muutamassa sekunnissa, en ole mielestäni enää nuori parikymppinen vaan lähes dementtoitunut kahdeksassakymmenissä oleva rouva. Epäilen että tämä on sitä karmaa, kun olen poikaystävälle jyrähtänyt etten oo mikään prkl söpö pikku neiti, kun tämä on neidiksi minua tituleerannut.

Mutta niihin väreihin, ajattelin maalata tytön huoneen seinän vaaleanpunasella tai jollai puuterisella syvyllä. Oikeastaan sävy on ollut jo jonkin aikaa päätettynä, mutta tuon tapetin poistaminen ei oo vielä napannu. Tuo tapetin rumuus huutaa vain niitä violetteja vallilan kelohonkaverhoja, ne menee mun ymmärryksen ohi ja lujaa, yhtä lujaa kun tuo tapetti. Ymmärrän toki että erillaisia makuja on paljon, mutta luojalle kiitos siitä että meidän ei tarvii samoista asioista tykätä.

T1101 sävy

Tapetti koko komeudessaan.

(Huomatkaa mun amatööri kuvaaminen)

Tuo seinä missä nyt tuo tapetti on, niin se olisi siis tarkoitus maalata tuolla hempeen vaalenpunasella. Tyttö olisi halunnut kunnon pinkin sävyn, mutta en lämmennyt, hempee parempi, eikä käy silmään ikävällä tavalla.
Mietin uskaltasinko viritellä sohvalle värillisiä tyynynpäälisiä, mutta jotenkin tuntuu etten löydä mistään sopivia. Ehkä väri pilkku kerrallaan tuon lisää väriä tänne huusholliin, ehkä ei makeaa mahan täydeltä kerralla?


-Heidi

Kuvakulma makuuhuoneesta

Makuuhuone taitaa olla niitä harvoja huoneita, mihin olen tyytyväinen tällä hetkellä (ainakin osittain, koska peililiukuovet on mun maanpäälinen helvetti..) Juurikin tästä makuuhuoneesta poistimme tapetin, juuri sellaisen kiekuraisen ja isokuvioisen, sellasen tapetin mitä vieläkin jotkut kai pitää ''muotitapettina''.  Ei siinä jos tykkää, mutta musta se vaan oli yksinkertaisesti ruma.

Ne peililiukuovet, meinasin ottaa oikein kuvan niitten kauheudestaan, en pystynyt. Makuuhuone tuntuu levottomalta ja mikä ois mukavempaa unettomana yönä kun tuijotella itseään niistä? Oon nyt tässä parisen kuukautta tehnyt loistavaa myyntipuhetta miehelle niitten vaihtamisesta. Niinkin loistavaa, ettei ole vielä suostunut. Toisena vaihtoehtona on ollut etsiä pätevä maalari, jolla olisi kunnon maalausvälinet ja se maalaisi ne ovet ruiskulla, jotta lopputuloksesta tulisi paras. Maali vaan on siitä huono, että kun se tekee kalvon tuohon peilipinnalle on vaarana että maalipintaan tule naarmuja ja liukuovet näyttäisi vähän ajan päästä epäsiisteiltä. Alustavien laskelmien mukaan valkoiset perus kalusteovet maksaisi mekaanismien kanssa n.200e. Oon ajatellut sitäkin että vaihdan salaa ovet joku päivä tai että ne ihan vaan vahingossa menisivät rikki.

 

 Makuuhuoneen loppu kalustus onkin haalittu kirppareilta, vanha koulukaappi on minun. Se on kaikista huonekaluista minun lemppari sillä siihen liittyy tarina peruskoulun ensimmäisiltä vuosilta. Aloitin peruskouluni pienen pienessä kyläkoulussa, meitä oli enimmillään n.24 oppilasta, lopulta vain 12 oppilasta, enkä tarkoita lukumäärällä luokkaa vaan kaikkia koulun oppilaita. Koulun eteisessä oli vanha kaappi, missä säilytettiin pesäpallo tarvikkeet, kaapin kylessä oli mailoille teline, kaapin sisälle oli dymolla kirjoitettu ''räpylät'' ja ''pallot''. Kun olin kotipaikkakunnalla käymässä päätin käydä paikallisella kirpparilla, ei ollut itku kaukana kun näin vanhan kaapin jonka sivuun oli ruuvattu pesäpallomailoille teline ja sisältä löytyi vieläkin nuo dymo tarrat. Ajattelin, että miun on pakko saada tuo kaappi matkaan, hinnalla millä hyvänsä. Kaapin hintalappuun oli lätkäisty -50%  ja kaappi lähti mukaan ja sain jopa myyjältä ilmaisen kotiin kuljetuksen toiselle paikkakunnalle kun hänellä oli seuraavan kerran käyntiä täällä päin. 

Sängynrunko on tehty navetan vintiltä löytyneistä hirsistä ja laudoista, käsitelty rautasulfaatilla. Minä suunnittelin rungon ihan itse, olisin halunnut, että laudat olisi saanut sinne parrun sisään, mutta kotonamme kun ei sattunut olemaan puusepän verstasta jouduimme tyytymään tähän ratkaisuun. Tämä myös oli ensimmäinen ihan itse suunniteltu huonekalu, ehkäpä jatkankin koulutusta ja alan muotoilijaksi.

Tuoli on ajelehtinut keittiöstä makkariin, yöpöytänä tuoli onkin hyvä ja valmistujais lahjaksi saatu block valaisin on ollut toimittamassa yövalaisimen virkaa.

-heidi

Joo oon mie elossa..

Kymmenen vuoden hiljaisuus lähenee loppuaan... Opinnäytetyöni vei veronsa, ahersin ja tuheerasin sen kanssa todella pitkään, sitten se piti palauttaa ja siitä ei sittenkään tullut niin ammattimainen kuin halusin. Puolenvuoden työ ja kauhea pettymys, mutta paketissa oli koulunkäynti ja ensimmäinen ammatti.

   Kun opiskelut oli opiskeltu, muutimme poikaystävän kassa saman katon alle, tarkalleen ottaen hänen luokseen. Pääsinkin mukavasti vuoden verran suunnittelemaan ja pyörittelemään tulevan kotimme sisustusta ennen muuttoa. Sinä aikana olohuoneeseen ja toiseen makkariin ilmeistyikin mustat seinät, olimme alussa vähän pelokkaita lopputuloksesta ja vatvoimme sävyä vielä ostohetkellä niin että onkin ihme ettei myyjältä palannut käpy. Lopputulos olikin hyvä ellei täydellinen, musta on aina musta!

  

Kun muutot oli saatu pakettiin aloitettiin sitten piharemppaa tekemään, rakennettiin terassi ja laitettiin pihakiveytys sisääntulolle asti. Pihamaalla hommat on vielä hieman kesken, mutta lähinnä enää olisi jäljellä somistamista ja ensi kesänä tehtävä terassin pinta-käsittely.

Kun suurimmat hommat oli tehtynä pihalla, muutti meille rakki nimeltä Kaapo. Kaapo on sekarotuinen pikkukoira ja vaikka hän onkin stereotyyppinen kaikille räksyttävä rakki, on hän meille kaikille rakas karvapallo. Kaapo on luupäiden luupää, se tuli siskoltani meille ja kaikella rakkaudella, voiko joku ottaa koiran kouluttamisen noin löysin rantein? Tällä hetkellä Kaapolla on siis astetta rankempi koulutus menossa. Onneksi olemme päässeet hienosti eroon eroahdistuksesta ja yksin olo sujuu mallikkaasti.

Kaapo

Paljon on siis tapahtunut ja varmaan tulee vielä tapahtumaan, mutta alkaa tämä kuukauden lepo palauttamaan mut takaisin siihen normaaliin olotilaan ja jaksamiseen.

-Heidi